kun kaikki ei mene niinkuin elokuvissa..

Maanantaina oli operaatioaika klo 9.30. Lähettii kotoo ajelee kohti Taysia aamul puol kasi. Päästii perille ysin pintaan, hetki mietittii miten saada parkkiaikaa, ku käteistähä ei toki sattunu mukaa..
Koko matkan mua jännitti iha hirveesti. Maha oli iha hiton kipee jne. Mua pelotti ja itketti.

Kirjauduin vähä enne puol 10 sisälle. Vastassa oli tosi mukava hoitaja Tiia. Sain ikävät sairaalavaatteet, ja kävin pötköttelee sängylle. Jouduin suoraa sydänvalvontaan, piuhoja oli miljoona. Otettii myös sydänfilmi. Pötköttelin jonkun aikaa, A oli mun kanssa ja piti mulle seuraa :) 11jälkee mut kärrättii eteenpäin, kohti tutkimushuonetta. Sen edessä pötköttelin viel hetkisen, ehin kerätä sitä pelkoo iha hirveesti!

Vähä enne 12 sielt sit tuli hoitaja hakemaa mua. se kyseli jännittääkö jne. Se kytki mut kaikenmaailman piuhoihin, en ees tiiä mitä kaikkee ne piuhat mittaili.. :D Rauhottavaa en saanu, vaikka olin iha paniikissa. Pelotti hirveesti. Hoitaja valmisteli mut ja otti esille kaikki tarvittavat välineet.

koht tuli lääkäri ja sit se alko. Ensi sain pienen puudutuspiikin tuonne nivuseen. Sit tunsin vähä painetta, mut en kipua. Tuntu hassulta ku lääkäri työs ne katetrit siitä tekemästää reiästä mun sydämeen. Kutitti. Näin monitorista mite ne katetrit liikku mun sydämessä. Sen jälkee ku ne katetrit oli laitettu sydämeen, ne alko jotenki kummallisesti tahistamaa mun sydäntä. en oo varma et oliko ne liitettynä tietokoneen tapasee vai mitenkä, mut ku olin yksin ni toi pumppu alko pamppailee.. hoitaja sanos et se on normaalia ku ne koittaa koneellisesti käynnistää sen rytmihäiriön et näkisvät et mistä se lähtee. No, eihä minkää käynnistyny. Sain jopa lääkettä joka nosti sykettä, ja niihä se nostiki parhaat lukemat oli 163...

lopulta lääkärit päätti et ku ne ei saa sitä häiriöö käyntiin ni polttavat kuitenkin sydämestä ne kohdat joista normaalisti flutteri saa alkusa. Sain alkuu vähä kipulääkettä.. mutta heti ku se poltto alko mä huusin kivusta, itkin ja sain lopulta lisää lääkettä. En tiiä kui monta kertaa mä loppujen lopuks sain sitä lääkettä ku se koski koko ajan! Lopulta olin sen lääkkeen takia jo iha pöllyssä.

operaatio kesti kaks tuntia. Operaation jälkee mun piti maata kolme tuntia paikallaa.. päätä ei saanu nostaa tyynystä, käsiä ei saanu nostaa pään yläpuolelle. mul oli nivusen päällä 3kg haulipussi sen kolme tuntia joka kiristettii liinalla oikein tiukaks. viiden pintaan mut vapautettii siitä puristuksesta ja pääsin vihdoin vessaan!! Haavan päälle laitettii lappu ja piti edellee vahtii ettei se ala vuotaa :)

A oli mun sängynvierellä  koko sen ajan ku mä pötkötin. :) ku vihdoi pääsin irti ni sit A lähti pikkuhiljaa ajelee kohti yöpaikkaa. Sain vihdoin syömistä(olin syöny viimeks edellisiltana), joku oli pilannu kalakeiton laittamalla siihe SUOLAKURKKUJA!!! Pari tuntii siitä, oli iltapala. sain lisää syömistä :) jee! A enne lähtöö kävi ostaa mulle vähä namia :) Oon ollu pitkän aikaa jo syömättä herkkuja mut nyt oli pakko saaha. olinha mä toipilas. :)

Torkuin illan,ku olin iha pökerryksissä. Välil kattelin telkkaa ja söin namia :) Lähin nukkuu joskus 10 pintaan.Välil heräilin, iha jo siks ku joku meni vessaan(kahen huoneen välil oli yhteine vessa ja ovi laitettii lukkoo ettei kummastaki huoneesta pääse sinne yhtä aikaa :D ) Välil kone piippaili, millo mitäki..

Kahen pintaan alko nii hirvee jyskytys et oli iha kamalaa. Viiden pintaa tuli hoitaja kattoo ku kone vinkus et piuhat on irti. se tutki sitä monitoria, kävi kahtoo isommasta monitorista ja ilmotti et sydänfilmin ottaja tulee käymää iha kohta. no sehä tuli ja kovasti se ihmetteli et mite se sillee pompottaa :D
Seiskan jälkee otettii uus filmi, kasin jälkee sain selokenia(betasalpaaja jonka pitäs rauhottaa sykettä), ysin pintaa sain tambocoria, jonka ois pitäny pysäyttää se rytmihäiriö. Mut sitähä ei tapahtunu. oottelin lääkäriä pitkään, en ollu syöny mitää sitte edellis illan, vaihteeks, olin kuolla nälkään ja LÄÄKÄRI UNOHTI MUT!!

Hoitaja soitti varmaa viidesti sille lääkärille et alkais tulla sinne mun luo! lopulta päivystävä lääkäri teki päätöksen et ei auta muu ku kääntää sähköllä.. No sehä tapahtu sit nopeesti. Sain jysäyksen, sen jälkee vähä heräilin ja sain syömistä. Pari tuntia jysäyksen jälkee pääsin kotiin :) Ihanaa! Kävely oli hankalaa ku tuo pistohaava oli hiton kipee. autossa istuminen oli hankalaa, samasta syystä. Ajettii takas lahteen, käytii apteekissa ja tultii kotii. Melko pian kotii päästessäni lähin nukkumaa. Olin hirmu väsyny. kipuja oli, mut niistä oon selvinny...
täl hetkel tuo pistohaava on edellee vähä arka. Eile jouduin käymää lääkärissäki sen takia, ku sattu nii hirveesti.

mutta että silleen. Luulin et blogin pitäminen loppuis tähä käyntiin, mutta tiedossa on jatkoa. Tiedossa on toinen operaatio parin kuukauden päästä. Lääkitys lopetettiin, tai no vaihdettiin, ja nyt odotetaa et lääkeaine katoaa mun kehosta että ens kerralla saatas se rytmihäiriö päälle ja saatas tää koko juttu loppumaa!!

-E

Huominen on huomenna

Joko saa alkaa jännittämää? Joko saa alkaa pikkuhiljaa nostattaa paniikkia?

Tänä aamuna oli taas oikeinki mukavat tykytykset. En muistanu eile ottaa lääkettä. Tai no muistin mä. mutta ku en muistanu et olinko mä jo ottanu aamulääkkeen, ni en sit uskaltanu ottaa ettei ois tullu liian isoo annosta.. No, yöllä mä sen tajusin et ei, en ottanu :D oisko parempi sit kaks ku ei yhtää??

Noista lääkkeistä voisin jotai kertoo tarkemmin..

Mul on siis käytössä Bisoprolol joka on yks betasalpaajista. Sen on tarkotus alentaa sydämen sykettä ja verenpainetta. On toiminu mulla iha hyvin tällä kertaa. Tää lääke on ollu mul aiemminki käytössä, mut sillo se ei toiminu. Ton lääkkeen avulla mun verenpaineet on ollu 115/60 luokkaa. Ja pulssi 50-60 luokkaa.. Nyt mun piti jättää se eilisestä alkaen tauolle, että ne saa mut tutkittua huomenna. Ilmeisesti jos oon ymmärtäny oikein, ne koittaa saaha sen rytmihäiriön päälle huomen et ne näkee mis kohtaa se häiriö on..

Lisäks mulla on käytössä Cordarone, joka on rytmihäiriölääke. Sen tarkotus on pitää rytmi siis oikeessa. Alkuunha se ei toiminu yhtään.. mut nyt viime aikoina se on toiminu. Vielä alkukuusta mul oli välillä nuita pieniä häiriöitä, jotka sit meni pikkuhiljaa ohi. Nyt ei oo ollu ainenka viikkoon mitään. Ku oon muistanu vaa ottaa lääkkeet.

Mut huomenna. Huomenna klo 9.30 alkaa tapahtumaan. Herätää aamulla tosi aikasi, jo kuuden jälkeen, ja lähetää siin about puol 8 ajelee kohti Tamperetta. Hirvittää hirveesti, en varmaa saa ens yönä nukuttuu laisinkaa.. Oon muutenki nii hirvee jännittäjä ettei mitää rajaa.

En tiiä mitä huomine tuo tullessaa.. Tai no tiiän jotain, mut en kuitenkaa mitään..Periaatteessa huominen on iha uutta ja ihmeellistä. ja hiton pelottavaa.. Oon itkua vääntäny viime päivinä, ollu muutenki iha hirveen herkillä.. Oon iha paniikissa, ja uskon että huomenna oon viel enemmä paniikissa..

No, tiiän ainenki et lääkkeitä pitäs saaha nii paljo ku vaa tarvii.. Kipulääkettä ja varmaa jotai rauhottavaa, jotta pystyn olee rentona siinä.. Operaation kestoks on sanottu 2-5tuntia. Toivon että selviän vähemmällä. Pötköttelyä on paljon tiedossa. Iha liian paljon. mut minkäs teet.. Tämän jälkeen mä tuun olemaa, toivottavasti, kunnossa!

Paniikkiterkuin,

-E

Tampere lähestyy

Vähä hirvittää. En oo paljo miettiny koko juttua, mut sieltähä se lähestyy..
Nyt on viime aikoina ollu iha ok oloki, välil tuntuu et pamppaa kovinkin mut sit rauhottuu.. enemmä mä luulen kuitenki että toi sydämen pamppauilu enemmä tuntuu siks ku se hakkaa hiljaa.. tai siis hiton voimakkaasti kyllä, mut hitaasti.

Mutta tampere..

Maanantai aamuna herätää ajoissa murun kaa ja lähetää kohti Tamperetta. 9.30 mun pitää olla Taysin sydänsairaalassa. Ja sit aletaa tekemää operaatioo.

Sain kirjeen joku aika sitte. Mä pötköttelen sielä pöydällä, jonka sekä ala-että yläpuolella on magneetit, jotka, jos oon oikei ymmärtäny ohjaa sitä katetria mun sisällä.
Katetrilla mennään nivusesta sydämeen ja poltellaan sieltä niitä viallisia soluja/johtoratoja... itse operaatio kestää 2-5 tuntia, jonka jälkeen haavaa painetaan 10-15min että vuoto loppuu.. sit laitetaa sellai painopussi 3-4tunniks ja paikoillaa pitää maata 3-8 tuntia.. täytyy varata paljon lukemista mukaan :D

Operaation jälkeen pitää välttää 1-2viikkoo, noin suurin piirtein, kaikenlaista ponnistelua ja kippurassa istumista.. En tiiä mitä tästä tulee.. Oon alkanu tässä jo vähä treenailee nuita mun vatsalihaksia. Ja oon saanu jo aika hyvän alun. Ni mite tälle mun treenille sit käy.. :( Katotaan. Pietää peukkuja et saan piettyy itteeni niskasta kiinni.. :)

Lisää tarinointia seuraavan kerran, ollaan positiivisia,

-E

Kuulumisia

Joopa, joka toine päivä/yö on sisäiset bileet. Hakkaa ja jyskyttää nii ettei nukuttua saa.. Päätä särkee ja leuka on hiton kipee.. Oon nii ihmetelly et miks hitossa toi leukaluu tulee nii kipeeks.. :( mut ilmeisesti se on yhteydessä siihe rytmihäiriöön.. Mut on se jotai nii hirveetä..

Tänää kävin vaihteeks verikokeissa ja sydänfilmissä. Kokeet oli Taysia varten. Oli vaikka millasta koetta: Veriryhmää, cerpiä, natriumia, kaliumia, kreatiinia, raskaustestiä, sokereita... En ees muista niitä kaikkia :D Lisäks otettii MRSAvi-näytteet sekä nielusta että sieraimista.. Oli aika karsee.. Mua rupee aina yököttää iha hirveesti pelkkä ajatus siitä että se hiton puulasta työnnetää mun suuhun.. No, tällä kertaa työnnettii sekä puulasta ETTÄ pumpulipuikko.. Laatta meinas lentää siihe paikkaa, ja kurkku oli sen jälkee nii hellänä ettei mitään rajaa :( Se parani sit vihdoin jätskillä :)

Ensimmäistä kertaa verikokeen otto ei tuntunu yhtään. En ees tajunnu et se muka pisti mua, enneku siin vaihees kunnes se laitto neulaan sen putken kiinni :D Jotenki tuo suoni oli sitte nii hyvä, että ku vihdoin laitettii laastari siihe, ni ei menny ku pien hetki ja veri tuli siit jo läpi... :O

-E

tykyttelee tykyttelee

Onpa oikein mukavaa.. tää päivä tai jo viime yö alko taas ikävästi.. tykyttelee ja nykii et ei minkää.. pulssi hakkaa about satasta ja sydän jättää lyöntejä välistä ja ottaa ne sitte kiinni muutamal nopeella iskulla...

Olo on aika kehno. Väsyttää koko ajan jne.

En tiiä mistä tää nyt oikee alko. Oltii eiline päivä raveissa A:n kanssa. Oli aivan ihana päivä,vaikka oli hirveen kuuma. Aurinko porotti suoraan ja lämpötila hipo +30 astetta. Oli paljon ihania heppoja ja yhtä pääsin jopa silittämään. A sanoki et must oikee näki mite nautin siitä hevosen läheisyydestä. :)

Jospa tää mun elo ja olo tästä paranis ees jossai vaiheessa.. kaks viikkoo täs kunnos tekee mut hulluks! Ja käy kunnon ja hermon päälle...

Ihanaa kesää,

-E

Tänää se tapahtu..

Heräsin taas aamulla rytmihäiriöön. Lähin kuitenki käymää sairaalassa, vaikka tiesin että se on turhaa.. Menin siis vaihteeks päivystykseen. Eka verille ja sit odotusaulaan.. Jouduin oottaa aika pitkään et pääsin ees koko verikokeisiin. Sen jälkee alko sit onneks tapahtua. Pääsin aika nopeesti tarkkailuun ja piuhoihin.

Juttelin eka hoitajan kanssa joka laitto mut monitoreihin. Meni hetki ni tuli lääkäri juttusille. Lääkäri oli se sama, joka ollu kahtena edelliselläki kerralla. Se enneku ees tuli mun kaa juttelee, oli yhteydessä kardiologiin. Kardiologi oli sanonu et rytmiä ei enää käännetä. Olkoon sitte väärässä rytmissä. Kardiologi oli myös käskeny ottaa musta turvakokeet. Mun lääkitys saattaa vaikuttaa maksa-ja kilpirauhasarvoihin, ja näitä sit tutkittiin tänää.. Maksa-arvot on kunnossa, mut kilpirauhasen yks arvo oli koholla, ja viittais vajaatoimintaan.

Lääkäri kirjotti mulle sairaslomaa sinne operaatioon asti. Koska ei mun elämästä tuu mitään sillo ku rytmihäiriö on päällä. Pääsin sit melko nopeesti sieltä pois. Olo oli iha kamala, tuntu et henki lähtee ku käytii apteekissa..

Tultii kotii ja vähä syötiin ni olo yhtäkkii helpottu huomattavasti. Mittasin mun verenpaineet ja hei, jostai syystä mun paineet ja pulssi oli NORMAALIT!!! Eli ne oli kääntyny yksin, joko lääkkeen avulla tai sitte jostai muusta syystä.. Kyllä tuli hyvä olo.

Soitin sit vielä Taysii et onko se vakavaa jos on ton 2,5vk rytmit sekasin. Ja kysyin myös et tarviiko mun tauottaa mun lääkitystä. Ja että onko verenohennuslääkkeelle tarvetta, ku toi rytmi on kuitenki sekasin. Ei kuulemma tarvi, mut oli riski-arvioitu ja mun tulos oli 0 :D En sit tiiä kuka mut oli arvioinu jne.. mut ehkä mun pitää luottaa niihi taysin lääkäreihin.

Nyt on sit ollu iha normaali olotila tänää. Otin pienet päiväunetki mut heräsin ukonilmaan! pöh.

Kohta lähen A:ta vastaan,ku se pääsee töistä.

-E