Väliaikatietoja

Tällä hetkellä näyttää kovin siltä, että mä saan/joudun elämää näiden rytmihäiriöiden kanssa.. jos ei jopa loppuelämäni ni ainenki lähivuodet..

Kovasti mun kardiologi ois mua täältä laittamassa taas taysiin. Samaan operaatioon jonka oon käyny jo kahesti. Kovasti se on siin uskossa, et kolmas kerta toden sanoo.. ja suostuinki jo kerran siihen..

Sain viime viikolla kirjeen, jossa oli paikallisen kardiologin sanelu, että hän oli jutellu jonkun toisen kardiologin kanssa, ja filmit sekä tekstit näyttäis nyt siltä, että se vika ois ku oiski sielä keuhkolaskimonjuuressa... Mutta ku tiesin jo riskit,(joista jo täällä kerroin), ei tarvinnu paljoo miettiä vastausta.

Taysin lääkäri soitti mulle maanantaina, juteltii pitkään tästä. Ja hän ymmärsi oikein hyvin, kun sanoin etten tahdo! Hän sanoi et sitä operaatioo on tehty myös mun ikäsille, mut sillo sekä lääkärit että potilas on sitoutunut siihe täysin..

Taysin lääkäri ei alkanu puolustelemaa/painostamaa/pakottamaa mua siihe eikä alkanu ees puhuu sen operaation puolesta. Ehkä tämä sen takia, että mä tiesin niistä riskeistä. Mä sanoin suoraan et mul on elämä viel edessä, enkä oo valmis viel kuolemaan tai saamaa aivovammaa.. Et en ainakaa juur tällä hetkellä oo valmis siihe, mut ehkä myöhemmin.

Nyt mä oottelen kutsua/puhelua tänne paikalliselle kardiologille, että alotetaan uus lääkekokeilu. Saa nähä mitä siitä tulee, ku se lääke vähentää sydämenlyöntitiheyttä ja supistaa keuhkojen verisuonia.. Voi olla et huimaa ainenki aluks.

Oon nyt ollu tän viikon saikulla, ai että on ollu ihana olo! Ihana ku ei väsytä koko ajan, eikä särje päätä!! Eikä oo kyl ollu sydänjuttujakaa.. Toki mä oon edelleen tosi varuillani, ja tarkkailen suuri piirtei jokaista sydämenlyöntiä.

Kivaa loppuviikkoa!
-E

Homesydän.

Otsikkohan sen jo kertoo. Ilmeisesti mun pelkoni on käyny toteen. Mun rytmihäiriöt johtuu sisäilmasta!

Eikai ole sattumaa, että kun viime syksynä töissä oli kosteusongelmia(vedet tuli ikkunoista sisään), tätä märkyyttä alettii kuivattamaan vasta helmikuussa!! koko tän ajan oli pöpöt muhinu seinien sisällä. Ja kun helmikuun lopussa märät seinät aukastiin niin ne mikrobit ja muut paskat pääs sieltä seinän välistä ulos, ilmanvaihtoon ja Enpun elimistöön! Pari viikkoo tuon avauspäivän jälkeen, mä makasin ekan kerran sairaalassa sydänvalvonnassa. Siitähä tää mun surullisen kuuluisa tarinani sai alkunsa.

Oon nyt alkanu viime aikoina viel enemmän alkanu pohtimaa tätä sisäilmajuttujen yhteyttä mun rytmeihin. Löysin facesta sellasen ryhmän kuin Home sweet home. Se on nimenomaa lähinnä vertaistukiryhmä homeista/sisäilmaongelmista sairastuneille. Kyselin sielä tänää sit et onko jollai tietoo/kokemusta homeiden/sisäilmajuttujen aiheuttamista rytmihäiriöistä. Ja tuliha siihe monia kommentteja.

Nyt oon nii kahen vaiheilla. Huomenna meen juttelee pomon kanssa, sen on pakko avata silmänsä. Mä en ole ainut oirehtiva, muilla se ei vaa oo menny sydämeen. Tarviis oikeesti saaha mustaa valkosella, et onko tuolla jotain ja jos on niin mitä! Ja onhan siellä, mut tosiaa ei oo tietoo et mitä. Sieltä on löytyny mm. sädesientä aikasemmin.

Ku vielä löytäisin lääkärin joka ottais mun huolen todesta! Tähä mennessä mut on naurettu ulos, kardiologi totes viime viikolla kesken mun lauseen "ei". Sama kardiologi on laittamassa mua nyt kolmanteen ablaatioon, ku ne kaks edeltävää ei oo tehonnu. Mä en tosiaa taho et mun sydäntä ronkitaan yhtää enempää.. En enneku tää asia selvitetään perin pohjaisesti!

Tänä aamuna lähin taas sairaalaan. Nyt on kaks kertaa menny iteksee ohi! onneks sentää jotai hyvää. Ei oo tarvinnu sähköö eikä muutakaan. Takas kotii tullessani vetäsin kolmen tunnin päiväunet, ja edelleen väsyttää.

-E-