Stressitaso nousee,sydän muljuttelee,muistuttelee,et ois aika hidastaa tahtia. Kyl mä jo tänää aattelinki et jos ei tänää muljuta ni ei muljuta koskaa. Mut on sanottava et se oli hassu tunne,sellane kutittava ja ihan lyhytkestonen.

Töissä oli härdelli päällä,ite sai/joutu juoksee pää kolmantena jalkana. Hermoja koeteltiin mut selvisin kuitenkin. Nyt korvat soi..

Nyt unia kohti,kello soi jo viideltä. Yäk!

Kivaa syksyn alkua,
-E

Jotain uutta, jotain lainattua.

"Jotenki alkaa tuntuu et koht alkaa riittää.. 3vk sitte olin sydänoperaatiossa. Kaikki ei menny niinku piti... ehdin kumminki huokasee et jos nyt ois vihdoi päästy sairaalakierteestä.. no,taisin iloita liian aikasi.

Lauantaina alko taas pamppailut ja läpättelyt,ja olo meni hirmu huonoks. Sinnittelin kuitenki kotona. Eile sunnuntaina olo kävi nii ikäväks et oli pakko lähtee päivystykseen. Ei muuta ku vaa nopee pulssi(100kieppeillä). Beetasalpaajien annosta nostettii ja käskettii kotii..

no,tänää oli pakko lähtee takasi,pumppu meinas hypätä rinnasta. No,päivystykses piuhoihin ja sydänfilmii. Jotain löyty mutta ei sitä vanhaa tuttua flimmeriä. Löyty kammiolyöntejä.. ei taia muu auttaa ku jäähä yöks tänne tutkittavaks ja tarkkailtavaks.. voin kertoo että kyllä pelottaa!"

-Kirjoitin 11.8.2014 Faceen yhteen ryhmään. Olin just aiemmi saanu tietää ettei kyseessä olekaan pelkkä tuttu flimmeri, vaa nyt filmis näky jotai kammiolyöntejä. Sain käskyn jäähä yöks sydänvalvontaan tarkkailtavaks.


Sain paljon tsemppikommentteja. Välil tuntuu ettei oikee osaa puhua tästä kellekää tutulle, mieluummi sit puhun tuolla iha vieraille ihmisille.

"Eihä siinä jos vika löytyis.. jostai syystä nyt flimmeroi ja tulee niit kammiolyöntejä. Tänä aamuna onneks käänty betasalpaajalla. Just ku lääkäri uhkas ruokatorven kautta tehtäväl sydämen uä:llä ja sähkösel rytminkäännöl..." totesin samaan kirjotukseen. oli aamul viel pelko perseessä. Yö ei tuonu mukanaa mitää muutosta. Sain aamul Seloken-nimistä lääkettä(beetasalpaaja) ja se ihme ja kumma tehos! :) Ei siis tarvinnu alkaa nielee mitää vaijeria, eikä tarvinnu taas sähköö. 

"Nyt taas hetki kotona oman rakkaan avomiehen kanssa. Toivon että ei tarviis mennä enää takasi vaa et tuo lääkityksen muutos auttais(oon sata varma et tää kaikki johtu siitä lääkkeestä joka nyt laitettii pois).Nyt oon entistä väsympi ku päällä on vuosisadan kesäflunssa.. yäk! Toinen,jo aiemmi lopetettu, lääke on ilmeisesti aiheuttanu/aiheuttamassa mulle kilpirauhasen vajaatoimintaa.. eikö täs sydämes ois jo tarpeeks kärsittävää"- Eikai siihe muuta enää tarvi lisätä... Tää mun elämä on nii rankkaa välillä. En vaa jaksais enää tätä touhua!

Nyt jatkan itteni parantelua ennen kaikkea tästä hiton flunssasta. Ja keräilen voimia takasi tuon sairaalareissun jälkee.. 

-E

ja näin taas.

Ei helevetti sentää. Tänää piti viettää A:n kanssa ihanaa päivää yhessä. Tänää loppuu A:n työharjottelu ja loppuu siis yksinäiset illatkin.
Suunniteltiin et lähettäs johonki syömää ja vietettäs aikaa yhessä :) Sit on tarkotus lähtee käyä leffassa, ehkä huomenna.

Mutta, mun sydämeni oli taas eri mieltä tästä kaikesta! Viime yönä alko läpättelyt, rytmi on normaali, mut syke on vaa korkee.. huitelee 90 molemmin puolin. Oon täs nyt ootellu et tää tasottus...

A pääsee töistä kahelta, sit mennää käymää nopeesti kirppiksellä ja tulla kotii valmistautuu iltaan :)  Pietää peukkuja et tuo mun pumppuni vaa antais periks ja menis takas oikeesee rytmiin!

-E

Häiriintynyt elämäni..

Viime yönä se taas iski. Kuvotus, hirvee olo ja läpätys! Aamul lähin kuitenki töihi, vaikka musta tuntuki et henki lähtee justiisa. En meinannu saaha henkee jne. Mut siitäki selvisin.

Tää mun elämä on ollu viime aikoina melkosta. Työt alko viikko sitte. Tää lämpö välil tuntuu iha hirveeltä. Kuitenkaa en oo tän lämmön takia tuntenu mitää ylimääräsiä läpätyksiä.

Kuitenki koko aja on pien pelko perseessä, et millo se taas iskee.. Viime yönä jo ajattelin sen puhelun, jonka joudun soittaa töihin. Et sori vaa, en tuu töihi vaa meen päivystyksee...

Oon kuitenki melko avoimesti puhunu tästä kaikesta töissä, et ainenki osa ihmisistä sielä tietää etten oo vielä iha täysin kunnossa. Oon aatellu et on parempi kertoo vaa avoimesti, ku että pitää tää kaikki salassa vaa. Ainenki ne ymmärtää, tai ainenki pitäs ymmärtää, jos joudun olee pois töistä.

Tampereen jälkeen viime öinen oli ensimmäinen läpätyskohtaus. Toivon kovasti ettei niitä tuliskaan, oli se taas sen verran kamalaa ettei minkää.. Oikeesti tuntu et henki lähtee!

Uutta aikaa tampereelle ei oo vielä tullu. Mut oha tässä vielä aikaa. Ens kuun puoleen väliinhä sitä puhuttiin. Oisha se tietty kiva saaha se aika, ni tietäs millo sinne pääsee ja sitä rataa. Kovasti odottelen sitä kirjettä :)

Kovasti tää on vaikuttanu mun elämään. Maanantaina ku kävelin bussipysäkille(loivaa ylämäkee, about 300m) meinasin kuolla puoleen matkaan ku en meinannu saaha henkee. Betasalpaajat tekee sen, et sydän ei pumppaa tarpeeks paljon verta kerralla(laskee verenpainetta)..
En uskalla lähtee mihinkää, ku pelottaa jos jotai tulee. En oikee uskalla tehkäkää mitää, samasta syystä..
Kovillaha tuo pumppu on nyt ollu. Työt alko, uudet muksut alotti, voi sitä huudon määrää.. Kuitenki mein tiimi on varmasti paras! En ois voinu kuvitellakaa parempaa tiimiä.

-E