Viime yönä se taas iski. Kuvotus, hirvee olo ja läpätys! Aamul lähin kuitenki töihi, vaikka musta tuntuki et henki lähtee justiisa. En meinannu saaha henkee jne. Mut siitäki selvisin.
Tää mun elämä on ollu viime aikoina melkosta. Työt alko viikko sitte. Tää lämpö välil tuntuu iha hirveeltä. Kuitenkaa en oo tän lämmön takia tuntenu mitää ylimääräsiä läpätyksiä.
Kuitenki koko aja on pien pelko perseessä, et millo se taas iskee.. Viime yönä jo ajattelin sen puhelun, jonka joudun soittaa töihin. Et sori vaa, en tuu töihi vaa meen päivystyksee...
Oon kuitenki melko avoimesti puhunu tästä kaikesta töissä, et ainenki osa ihmisistä sielä tietää etten oo vielä iha täysin kunnossa. Oon aatellu et on parempi kertoo vaa avoimesti, ku että pitää tää kaikki salassa vaa. Ainenki ne ymmärtää, tai ainenki pitäs ymmärtää, jos joudun olee pois töistä.
Tampereen jälkeen viime öinen oli ensimmäinen läpätyskohtaus. Toivon kovasti ettei niitä tuliskaan, oli se taas sen verran kamalaa ettei minkää.. Oikeesti tuntu et henki lähtee!
Uutta aikaa tampereelle ei oo vielä tullu. Mut oha tässä vielä aikaa. Ens kuun puoleen väliinhä sitä puhuttiin. Oisha se tietty kiva saaha se aika, ni tietäs millo sinne pääsee ja sitä rataa. Kovasti odottelen sitä kirjettä :)
Kovasti tää on vaikuttanu mun elämään. Maanantaina ku kävelin bussipysäkille(loivaa ylämäkee, about 300m) meinasin kuolla puoleen matkaan ku en meinannu saaha henkee. Betasalpaajat tekee sen, et sydän ei pumppaa tarpeeks paljon verta kerralla(laskee verenpainetta)..
En uskalla lähtee mihinkää, ku pelottaa jos jotai tulee. En oikee uskalla tehkäkää mitää, samasta syystä..
Kovillaha tuo pumppu on nyt ollu. Työt alko, uudet muksut alotti, voi sitä huudon määrää.. Kuitenki mein tiimi on varmasti paras! En ois voinu kuvitellakaa parempaa tiimiä.
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti tekee mieleni iloiseksi :) kiitos :)