perjantai 5. syyskuuta 2014

Lusmuileva työntekijä(kö)...

Joopa joo.. oon jo aiemmi saanu kuulla et oon turhaan saikulla,et mä lintsaan töistä,etten vaa viiti tulla töihin.. nää ihmiset ei vaa tunnu käsittävän mitä mä käyn läpi.. iha ku mä tahallee oisin pois nii paljon. Iha ku mä iha muute vaa tahon et työkaverit joutuu kärsii siitä et mä puutun.. mä tiiän et mein päikys ei vaa saa apua vaikka sitä tarviiski..

Sain tänää kuulla taas et yks työkaveri oli kironnu et ku aina Enppuki on pois.. just sillä äänensävyllä et mä mitää sairaana oo,kuha lintsaan. Tämä siis sillo ku olin viimeks poissa. Se kerta ku mun päivystysreissu päätty taas osastolle.. se kerta ku jouduin kahtena perättäisenä päivänä juoksemaa päivystyksessä.. iha ku mä nauttisin siitä. Iha ku mä nauttisin siitä et mua pistellää ja ihmetellää. Iha ku mä nauttisin siitä et mun sydän hyppii rinnasta. Että mä nauttisin siitä pelosta,ku kukaa ei osaa oikee sanoo et mikä mua vaivaa. Siitä pelosta ku tuntuu et loppu on lähellä.

Se on ihmisten nii hiton helppo haukkua. Helppo kuvitella et mä vaa lintsaan. En mä ole sairas mulla on vaa rytmihäiriöitä. Ei sydänjutut ole leikin asia! Mite joku kuvittelee et mä kykenen töihin ku olo on nii heikko et pelkkä silmien räpsyttely tekee pahaa. Nii no site tietty ku ei nää tiiä mitä tää helvetti on! Oman ryhmän tyypit on ottanu mut tosissaa,saikkujen jälkeenki kyselly et mite mä voin ja jaksanko sitä ja tätä.

No,lusmu ku oon,oon taas reilu viikon päästä pois töistä. sain vihdoin sen uuden Tays-ajan. Meen tampereelle 17.9 klo 7:15. Se tarkottaa sit tosi aikasta herätystä. Mut vihdoin mun on mahdollista saaha mun elämä takasi.. nyt ei oo menny muuta lääkettäkää ku se beetasalpaaja,ja se ei ainenka pitäs olla esteenä sille operaatiolle! Sen reissun jälkee pitäs olla täysin oireeton. Sen reissun jälkee ei pitäs ainaka olla sydämestä johtuvia poissaoloja!!

Hitto ku tekis mieli tuua sit töihi kakku jossa lukis jotai et anteeksi että olen kärsinyt paljon vakavista rytmihäiriöistä. Nyt en enää lusmuile! Jotenki nuo kommentit vaa loukkaa nii paljon! Oon sanonu aiemminki et hitto vie mite paljo helpompi ois jos ois vaikka jalka poikki!! Sit ainenki ihmiset näkis et en oo työkykynen.. mut ku kyse on sydämestä,eikä musta nää sitä ulos päin..

Mut vaikka nuo kommentit loukkaaki,ni oon kuitenki ilone että pystyn töis käymää.  Työkaveri sai eile töis jonku aivotapahtuman ja läks ambulanssilla sairaalaa. Sen verran tiedetää et osastolla hän on. Mut muute ei oo mitää tietoo mite hän voi tms. Huoli on suuri,ja tahdonki lähettää T:lle paljon paljon voimia,tsemppiä ja enkeleitä!! <3

-E

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti tekee mieleni iloiseksi :) kiitos :)