Musta
alkaa tuntua et mä en enää ikinä kehu mitään. Olin eilen
ilonen; ei oo ollu sitte perjantain yhtää kohtausta. Aattelin et
lääkityksen loputtuu kohtauksetki loppuis..
MUTTA
KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?
Istun
täl hetkel keskussairaalan seurantapedillä,ku en jaksa aina
maatakaa. Piuhoja on jos
jonkinmoisia(sydänseuranta,saturaatiomittari,verenpainemittari),
liimalappuja pitkin kehoa sydänfilmin jäljiltä. Syke huitelee
120-130. Verenpaineet 134/82. Ainut lukema mikä on hyvä on
saturaatio,99 :)
Nyt
oottelen lääkärin käyntiä. Sähköiskuha mulle taas annetaan
jossain vaiheessa.
Eikä
tässä mitää,mut ku päätä särkee iha hirveesti. Ja hirvee
nälkä on..
Edit.
5.6. Klo 12.10
Joo
suunnitelmien muutos. Ei sähköiskua tänää. Sen sijaan jouduin
sydänseurantaosastolle vuorokaudeks. Alotettii uus lääke joka
pitää alottaa valvotuissa olosuhteissa. En tiiä. Hirvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti tekee mieleni iloiseksi :) kiitos :)