Sähköinen iltapäivä

Niinpä se sitte tää hetki koitti. Mä olin siinä uskossa, että ei enää tulis mitää.. Mutta olin väärässä.

Alko yöllä puol kolmen aikaan sisäiset rallit. Lääkäri sanos viimeks et oottele rauhassa, nyt ku on nii hyvä lääkitys, et josko se ralli menis ohi.

Heräsin puol kasilta uudelleen, ja sama ralli jatkuu. Herätin A:n vähä enne 11 päiväl et joskos se viihtis viiä mut lääkäriin.. A söi viel aamupalan ja lähettii sit ajelee kohti PHKS:aa.. Kirjauduin sisään sairaalaan joskus 12jälkeen, ja olin jo puol 1 sit jo sairaalan pedillä.

Sami-sairaanhoitaja tuli mut hakemaan odotushuoneesta ja laitto piuhoihin. Otti ensi sydänfilmin ja sit kytki mut sydänseuranta laitteisiin. Lisäks se alko laittaa mulle tippaa.. Kolmesti se iski shuonesta ilmeisesti ohi tai jotai, ja suoni puhki.. Neljännelle kerralle se pyys toisen tyypin laittaa sen tipan, etten mä oo iha täys reikiä kohta. On tää kävelevän neulatyynyn osa vaa nii hiton kivaa..

Jotenki on nii kiva, ku nuo hoitajat tuolla alkaa mut jo muistamaan. Myös ilmottautumisessa se hoitaja muisti mut :D Ja ku se soitti siit ilmoittautumistiskiltä lääkärille et mitä verikokeita se musta tahtoo, ni se lääkäriki muisti mut, näkemättä..

No mikäs siinä, muutama tunti meni odotellessa. Odoteltiin Anestesialääkäriä, jotta se tulis nukuttaa mua ja saisin sätkyn. Varttii yli neljä tuli hoitaja mua laittaa siihe kuntoon et kohta jysähtää.. No se oliki nopeesti ohi.
Kyl mä taas ehin pelätäki.. Mut onneks vaa vähä.

Pääsin puol seiskan pintaan pois, A tuli hakee mut kotiin. Käytii nopeesti kaupassa ja tultii kotii.. A ehti käyä suihkussa ja vähä haukata evästä ja se läks töihin illaks. Että joo. Oikein ihana päivä siis takana. Mut onneks se on takana!!

Nyt jatkan mun omaa rentoo iltaa.

-E