Viimeinen niitti

Jotenki ei varmaa ketää yllätä jos kerron et vietin TAAS eilisen päivystyksessä... 

Torstai-iltana, klo 23.15 heräsin n. tunnin unien jälkeen, alko taas rallittelut.. Ilmotin jo A:lleki joka oli töissä et varautuu lähtee aamulla viemää mua lääkäriin...

Eilisaamuna sit lähin siin kasin pintaan kohti phks:aa. Vaihteeks verikokeisiin ja reilun puolen tunnin odottelun jälkeen piuhoihin. Hoitajan kans juttelin et näit on ollu nyt nii paljon ja et lääkäri viimeks tiistaina sanos et seuraavan kohtauksen jälkeen otetaan yhteys Taysii.. 

No, miten kävikään..

Oli sama lääkäri ku tiistaina. Kysyin siltä et miten tehdään, joko otetaa yhteyttä Taysiin. Lääkäri sanos et oli jo soittanu kardiologille, joka oli sitä mieltä että ei vielä hötkyillä sen tampereen suhteen. Nostetaa Cordarone-lääkitys viikoks 2*200mg/pv ja siihe lisäks Bisoprolol 1-2*5mg/pv. Tuoteselosteen mukaan nää kaks lääkettä ei ees sovi yhteen.. Mut kaipa noi lääkärit tietää mitä tekee...

No, mä koitin itku kurkussa sille lääkärille selittää et mun tarvii päästä sinne tampereelle mahollisimman pian, ku tää paska on pilannu mun elämäni jo. Sanoin että mä en pysty ees olee töissä tän takia.. 

Lääkärit oli tullu siihe tulokseen, että käännetää rytmi tällä kertaa ja sit koitetaa pitää rytmi lääkkeillä normaalina. Mutta jos ei se pysy lääkkeillä kurissa, nii sitte annetaa rytmin olla sekasi.. Mä sanoin sille lääkärille et eihä se toimi pidemmän päälle, et meinaako se kirjottaa mulle vai puol vuotta sairaslomaa???? "no sitä pitää kattoo sitte"..

Hetkisen ehin pötköttelee sielä yksin, ja vuodattaa muutamia kyyneleitä pelon takia, kunnes koht tuli hoitaja sanoos et nyt mennään. Ja sit mut vietii tärkäytyshuoneeseen... Oli sama anestesialääkäriki joka oli viimekski. Lääkettä suoneen ja untenmaille. Unen seassa hetken päästä kuulin sanat "ei kääntyny" ja kohta sattu. :( Luulin et näin unta, mut vihdoin ku heräsin ni juttelin hoitajan kanssa. Kysyin kääntykö ekalla iskulla ni vastas ettei. Sit totesinki sille et no sit mä taisin tuntee sen toisen iskun. Et tuli sellai ikävä kipu.. No, se kysyski vaa et eihä satu enää.. no ei sattunu...

Taas pelotti iha sikana. En voi sille minkää mut mä itkin taas. 

A tuli sit loppuajaks mun luokse sinne. Mä odottelin lääkäriä, jota ei tokikaa näkyny.. Hoitaja tuli irrottaa mut piuhoista.. Siltä sit kysyin et onks se lääkäri tulossa ollenkaa käymää enää? No se haki lääkärin ja juteltii sit vielä, tai no A tais kyl vähä korottaa ääntäänki sille.. Oltii molemmat sitä mieltä et tää toiminta on perseestä.. Eka luvataan et seuraavan kerran jälkee alkaa tapahtuu ja siltikää ei mitää tapahu.. Mä itkin taas sille lääkärille.. Ei hitto vieköön.. Lopulta lähettii sieltä pois...

No, pääsin ulko-ovesta ulos ja vilkasin mun puhelinta ja huomasin et se lopetti just soimisen. Katoin numeron, et se oli joku 03-alkunen. Soitin heti takasi sinne, ja hei, sielä oliki lääkäri Taysista.. Se kysy et mikä lääkitys mulla menee ja ku kerroin et cordarone menee ja just päivystyksestä sain beetasalpaajat.. Lääkäri ihmetteli et mitä vaste mä päivystyksessä kävin. Totesin et oli taas rytmihäiriö, itseasiassa jo kolmas flutteri viikon sisällä.. Se toteski et hoitaja kahtoo tuossa just aikoja mut koitetaa nyt saaha vähä vauhtia. 

Kohta sit soi taas puhelin, mutta siel oliki taysin hoitaja :) Se katteli sitä ajanvaraussysteemiä ja totes et täs ois yks peruutusaika. Se ois 21.7. klo 9.30, et miten tuutko? No siis tottakai mä tuun!!! Niin ihanaa päästä vihdoin sinne, ja jos sais tän sydämen vihdoin kuntoon! 

Ens viikolla tulee varmaan lisätietoa paikasta, ajasta ja siitä mitä saan ja en saa tehä ennen ja jälkeen sen operaation.. Yötä mä joudun sielä olemaan, tarkkaillaan miten nivusen pistokohta umpeutuu ja miten vahvat kipulääkkeet häviää mun kehosta.. lisäks katotaan miten mun sydämenrytmit alkaa menemää. 

Oon oikein ilonen, eilisen illan kävin nii kierroksilla et en saanu ees levättyy rankan sairaalapäivän jälkeen yhtään. Mut yöllä nukuin hyvin, ja beetasalpaajien avulla mun pulssiki pysyy normaalissa :) 

-E